Luin pari viikoa sitten tammikussa hankkimani kirjan. Kirja kertoi 1995 kuolleen Fabio Casartellin tarinan. Hän menehtyi pyöräilykisassa kaatuessaan saamaansa vammaan. Jukka Pakkanen on mielenkiintoinen kertoja. Hänellä on aivan omanlaisensa tyyli ja olen kovasti pitänyt hänen kirjoistaan. Ismo Kajanderin vähäeleiset piirroskuvitukset sopivat Pakkasen tekstin kanssa hienosti yhteen.

Muita hyviä kirjoja ovat olleet Ulla-Lena Lundbergin Jää ja Leo Tolstoin Kreutzer-sonaatti. Ei Lundberg turhaan kirjastaan palkintoa saanut. Hän kuvaa saariston elämää ja ihmisiä taitavasti. Tolstoin Kreutzer-sonaatti oli karmea kertomus sairaasta mielestä. Kirjaa ei saanut laskettua käsistään, kun sen oli aloittanut. Oli pakko lukea saman tien loppuun asti ja saada selvyys koko kauheasta tarinasta. Onneksi kirja ei ollut paksu. Ei mennyt koko yötä niin kuin Anna Kareninan kanssa olisi käynyt.