Palasimme tänä aamuna kesälomamatkalta Saksasta ja Ranskasta. Kymmenen päivän aikana (lauantai-illalla laivaan ja maanantaiaamuna laivasta kotiin eli kahdeksan todellista matkustuspäivää) ajoimme noin 4500 kilometriä. Ruotsin ja Tanskan kautta Saksaan. Sieltä Luxemburgin kautta Ranskaan. Kotimatka sujui Belgian ja Hollannin läpi Saksan puolelle ajaen ja taas Tanskan ja Ruotsin halki. Lentäen olisi ollut nopeampaa, helpompaa ja varmaan nykyään myös halvempaa. Toisaalta näin näki paljon paikkakuntia, moottoriteitä ja pikkuteitä, kyliä ja kaupunkeja paljon enemmän. Muuten ajelemme kyllä melkein missä vaan, mutta Pariisin kohdalla päätimme suosiolla jättää auton hotellin pihalle Roissy-en-Francen kaupunkiin Charles de Gaulle -lentokentän naapuriin. Sieltä oli näppärää mennä hotellien yhteisellä bussilla lentokentälle, josta lähti paikallisjuna Pariisiin. Paluumatkalla sattui tietysti väärä juna, saman numeroinen, mutta sellainen, joka erkanee lentokenttäreitiltä vähän aikaisemmin ja lähtee toista haaraa. Onneksi huomasimme sen ja jäimme pois kesken matkaa viimeisellä yhteisellä asemalla ja odottelimme aikamme. Kymmenkuntaminuuttia siinä taisi mennä odotellessa, kun aikea juna sitten tuli.

Kotona olin katsellut KnitMapista lankakauppoja ja printannut osoitteet ja kartat. Toinen tuli mukaankin (Köln) , toinen (Pariisi) jäi kotiin ja kumpaankaan en olisi ehtinyt. Onneksi Hollannissa sattui kartatlta osumaan silmiin Hengelon kaupunki. Tottakai halusin poiketa sinne, sillä se on nimenä tullut vastaan niin monta kertaa yleisurheiluun liittyen. Hengelossa satoi kaatamalla, mutta tarkkasilmäinen tähystäjä takapenkiltä huomasi lankakaupan. Sen eteen mieheni pysähtyi ja alta aikayksikön tyttäreni ja minä luikahdimme sadepisaroiden välistä lankakaupan ovesta sisään.

Kaupan nimi oli Yvanka, Wolboetiek ja sitä piti mukava valkotukkainen rouva. Ostoksen sujuivat englannin ja saksan sekamelskalla, mutta Visa ei käynyt. Onneksi käytämme euroja. Niitä oli helppo pitää mukana. Mukaan tarttui alekorista pari kerää voimakkaan punaista lankaa (1,50 e kpl) siksakneuleeseen, jota kudoin moottoriteillä silloin, kun ei tarvinnut karttaa lukea.

Kuva on otettu ajon aikana sylissä. Mieheni siis ajaa, minä kudon ja luen karttaa vuorotellen tyttären kanssa. Lisäksi ostimme sukkalankoja matkamuistoksi.

Toinen lankakauppa sattui kohdalle Kaltenkirchenin kylässä (tai pikkukaupungissa) Hampurin pohjoispuolella. Päätimme mennä sinne yöksi, kun kylän nimi kuulosti kivalta. Sieltä löytyi hotelli ja hotellin vierestä lankakauppa. Aamulla viivyttelimme siis yhdeksään, jotta pääsimme lankoja katsomaan. Taas tarttui mukaan joku kerä. Langat olivat ihan saman hintaisia kuin Suomessakin. Merkit olivat osin tuttuja, osin vieraampia. Täälläkin osotokset tuli tehtyä kielten sekamelskalla (saksankielen taitoni ei riitä kuin alkuun, mutta onneksi myyjät ymmärsivät englantia). Käteinen oli täälläkin käypää valuuttaa. Visa sai pysyä lompakossa.

Siksakneuleesta valmistui etu- ja takakappale. Aloitin hiukan hihaa Tukholmassa Värtanilla laivaan pääsyä odoteltaessa. Alkumatkasta olin kutonut hihattoman topin Tampereen Lankaideasta ostamastani silkkipuuvillasekoitteesta. Sen oli aloittanut jo kotona, mutta jossakin tuolla Norrköpingin kohdalla huomasin, että ei tule hyvää. Purin sen kokonaan ja aloitin uudestaan omasta päästä keksimääni mallia. Se oli niin paksua lankaa, että valmistui jo seuraavana päivänä. Onneksi oli myös paksu neula mukana. Niin sitten päättelin lankoja Saksanmaalla ja Ranskassa kuljin sitten trikolorin väreissä.

 

Kuva on Verdunista Fort de Vauxista ensimmäisen maailmansodan taistelukentiltä.

Matkalla oli mukavaa ja matkan pääkohde, Wassily Kandisnskyn näyttely Pariisin Pompidou-keskuksessa oli oikein mielenkiintoinen. Mutta kyllä on hyvä olla taas kotona!