Maanantai-illalla aloitin Marko Leinon kirjan Joulutarina lukemisen. Kirjan alku vei todella mukanaan ja minun oli vaikea keskeyttää se, mutta pakko oli, kun kello tuli niin paljon. Tiistaipäivän aikana hehkutin kirjan ihanuutta useammankin nuoren työtoverini kanssa - he ovat noin 9-10-vuotiaita. He olivat nähneet elokuvan. Joku kommentoi kyllä, että elokuvaa oli vaikea seurata, sillä se hyppi niin paljon ajassa. Yleisesti ilmapiiri oli kuitenkin ihastunut.

Eilen illalla kotiuduttuani työpäivän ja iltamenojen jälkeen otin kirjan käteeni vielä kymmeneltä ja puoleenyöhön meni, mutta kirja oli pakko lukea loppuun. Loppua kohden mukaansatempaavuus väheni ja hehku ei ollut enää yhtä voimakas, mutta keskenkään ei voinut jättää ja seuravaan iltaan säästää loppuja.  Alun ja lopun sidonnat nykypäivään olisi voinut kyllä jättää pois. Ne rikkoivat tunnelman.

Suosittelen kirjaa joulumielisille ja saduista pitäville. Kirja sopii hyvin myös jatkokertomuksena luettavaksi. Antamisen ja saamisen ilo ja välittäminen lähimmäisistä olivat keskeisiä teemoja.

Kannattaa siis lukea!