Hiihtoloman satoa pakkaspäivinä...

Ylärivin oikeanpuoleisessa kortissa on venäläisistä toffeekarkeista talteenotettuja karhun kuvia.

Tämän viikon haasteen aiheena oli kolme kuviopaperia.

Näissä löytyy molemmissa kolmea erilaista kuviota papereissa. Vasemmanpuoleinen on aidosti haasteen mukainen, mutta oikeanpuoleisessa on hiukan fuskattu. Pohjapaperi on raidallinen. Vaikka se näyttää siltä, että siinä on kolmea erilaista paperia, on se kuitenkin yhtä ja samaa arkkia.

Tein muutamia onnittelukorteiksi sopivia kortteja varastoon odottamaan tarvetta.

Materiaaleina muutama leimakuva, kiiltokuva, tarra ja pohjina mm. valmiita soikioita silein- ja piparkakkureunuksin.

Pääsin hiukan lainakoneelle ja onnistun osallistumaan haasteeseen.

Vintage ei ole oikein minun tyyliäni. Siksi ajattelin ensin, että tämä haaste saa mennä ohi ilman minun panostani. Sitten aloin kuitenkin miettiä asiaa uudelleen, sillä sain aivan mahtavan leimakuvapaketin arvontavoittona Leimaus nurkan sivuilta. Siinä kuoressa oli myös vintagetyylisiä leimakuvia ja niin sitten tein tänä aamuna kaksi hyvin pelkistettyä, mutta hiukan vintagehenkisiä kortteja.

Lisäksi laitan kaksi tulppaanikuvaa. Viisi päivää sitten meillä oli vieraita, jotka kaikki toivat toinen toistaan kauniimman tulppaanikimpun. Minä pidän tulppaaneista todella paljon. Olen ihaillut niitä päivittäin ja ollut oikein innoissani. Tänään yhtäkkiä huomasin, että kannattaisi varmaan ottaa kuvia ennen kuin ne kuihtuvat! Yksi kimppu oli hiukan kuivan oloinen, mutta kaksi muuta todella kuvauksellisia.

Pitkästä aikaa osallistun haasteeseen.

Aiheena oli MUSTA. tietenkin muiden värien ohella. Molemmissa korteissa on musta korttipohja ja taustapaperissa mustia pikkupalloja. Vasemmanpuoleiseen käytin joskus lahjaksi saamiani tarrakiinnitteisiä sydämiä ja hopeanauhasta tehtyä rusettia. Oikeanpuoleisessa on myös rusetti, tälläkertaa kullan sävyisistä lahjapaketeissa olleista kangasnauhoista tehtynä. Kukka on leikattu jostakin saamastani kortista. Uusiokäyttöä siis!

Työkaverille tehty kortti. Hän jäi iloisesti eläkkeelle tällä viikolla.

Taustapaperi on lahjapaperia Moskovasta. Käärin paketin varovasti auki ja säästin sileimmät kohdat kortteihin.

Tämän vuoden kortteja:

Materiaalina Hansan Singeristä löydetty joulukangas, jonka leikkasin ruuduiksi ja siksakkasin kiinni kortteihin. Tekstit ovat ääriviivatarroista ja sisällä on toivotukset. Näitä tein noin 60, lisäksi parikymmentä muuta erilaista kokeilua. Aakkosjärjestyksessä kirjoitelimme kortteja niin, että alkupää saa näitä, loppupää erilaisia - paitsi että lista meni vähän sekaisin... Toivottavasti kaikki listassa olleet saavat kortin!

Kirjoitin tämän itsenäisyyspäivänä, mutta laitan julkaisupäiväksi vasta aatonaaton, ettei kuva paljastu liian aikaisin.

Tein kymmenen vuotta sitten pienen porotokan. Se liittyi silloisiin opiskeluihini ("akateeminen poro"). Tänä vuonna keskimmäinen lapsukaiseni totesi, että hänellä ei ole oikein joulukorteille mitään sopivaa paikkaa... tai ainakin ymmärsin hänet niin. Sain syyn siirtyä taas puuntyöstökoneen ääreen. Tämä ainoa kone, jota osaan käyttää, on vannesaha. Sillä sitten muotoilin yhteensä neljä joulukortti/lautasliina/suodatinpussitelinettä eli kahdeksan poroa. Materiaalina on vaneri. Pohjan välipalikka on mäntylistaa. Käytin nauloja liimauksen lisäksi. Porot on petsattu ja kaulasa on punainen nauha ja kulkunen. Nyt saa tulla joulukortteja kaikille lapsilleni ja vähän itsellenikin, sillä neljäs poro jää kotiin vanhan poron kaveriksi. Joulukortteja kun tulee yleensä niin paljon, etteivät ne mahdu yhteen telineeseen.

Tämä poro lähtee lähipäivinä Turkuun kaupunkiporoksi.

Kulkuväline aiheutti ensin pientä pohtimista, sillä varastossa ei ollut yhtään sopivaa kuvaa, josta lähteä liikkeelle. Meillä oli vieraana muutaman päivän ajan ulkomaalainen nuori, jä hän toi meille tuliaisiksi aivan ihania suklaakonvehteja. Konvehtirasian loputtua jäin haikeana katselemaan vielä kantta ja totesin: -Siinä se nyt on - kulkuväline!

Tällaisella kulkuvälineellä siis osallistun tämän viikon haasteeseen.

Samalla voin kertoa askarrelleeni valmiiksi saakka kuutisenkymmentä joulukorttia. Hiukan on urakka vielä kesken, sillä jotkut tarvikkeet loppuivat kesken. Niiden kuvia ei luonnollisesti voi laittaa vielä tänne. Malli on taas ollut sellainen, jota voi työstää nopeasti sarjassa. Tuollaista määrää ei ole mahdollisuuksia tehdä hirveän yksilöllisiksi ja erilaisiksi. Kaikki ovat silti jotenkin pikkuisen erilaisia keskenään, kortin väri, tarrojen sijoittelu, kuvan aihe, teksti vaihtelevat vähän.

Töissä en ehtinyt tehdä isänpäiväkorttia. Niinpä sunnuntaiaamuna tuli vähän kiire. Onneksi tytär oli värittänyt joskus valmiiksi joitakin vaihdossa saatuja leimakuvia. Ritari löysi paikkansa tämän vuoden isänpäiväkorttiin.

Tämän viikon haasteena oli kortti, jossa on käytetty punaista ja vihreää. Joulukorttihan siitä heti mieleen tulee, mutta se oli nyt rajattu ulkopuolelle. Tätä korttia tehdessä tuli vallan jouluisia ajatuksia ja pari joulukortin aloitusta odottaa viimeistelyä askartelupöydällä. Tässä ei kuitenkaan ole joulun elementtejä.

Strömsötä ja muita mukavia televisio-ohjelmia katsoessa on taas syntynyt yksi sukkapari. Se on samoja pieniä sinisiä keränloppuja kuin edellinen sukkapostituskin. Vielä jäi vähän sinisiä jälelle, mutta nyt on välillä tekeillä vanttuita ihan toisista väreistä. Nuo sukat odottavat nyt vain päättelyä. Kukahan sen tekisi?

Tämän viikon haasteaiheena oli metalli. Etsin ja etsin vanhoja rikkoutuneita koruja, joista olisi voinut käyttää jotakin osaa, mutta kaikki olivat hukassa. Varmaan siivousinnossa on tullut hävitettyä sellaiset. Ainoat metallit, mitä löysin tähän hätään, olivat erilaiset niitit (haaranastat). Niitä käytin sitten kukan keskustaan ja hyönteisiin (jääköön laji tarkemmin määrittelemättä). Ihanan samettipintaisen paperin olen joskus saanut vaihdossa.

Haasteessa ollaan mukana taas. Ruutujen ja raitojen lisäksi tässä on kuvaa ja kukkaa - ihan liikaa tavaraa mielestäni, mutta tällä kertaa saa kelvata. Pohjapaperi oli valmiiksi sellaista, jossa kuvio vaihtuu raidoista ruudulliseksi, mutta keskellä oli selvästi jotakin painovirhettä. Peitin sitä kohtaa kukkarivistöllä. Se ei välttämättä ollut ihan onnistunut valnta, mutta haaranastojen vaatimat reiät oli jo tehtynä. Ei siinä sitten muukaan auttanut kuin laittaa kukat paikoilleen.

Tässä tuotoksiani kovalla kiireellä tehtynä, että ehdin mukaan. En oikein ole tyytyväinen näihin, mutta saa nyt kelvata.

Toinen on nauha-sininen-kukka ja toinen raita-sininen-timantti.

Tämän viikon haasteeseen sopiva kortti oli aloitettuna odottamassa viimeistelyä. Ruskea paperi ja napit olivat kiinnitettyinä, mutta jotakin vielä puuttui. Luettuani haasteen aiheen, aloin etsiä, mitä vaaleanpunaista löytyisi. Viikonloppuna olin väritellyt akvarellipuuväreillä joitakin leimakuvia valmiiksi ja sieltä löytyi pinkkiä. Niin siis valmistui tämä kortti.

Tämän viikon haasteen aiheena oli napit. Nappeja on tullut käytettyä ennenkin ja useinmiten teen niistä tuollaisen pienen ryhmän "kaakkoiskulmaan". Pitäisi kyllä kehittää varmaan jotakin ennennäkemätöntä. No, se jää näkemättä nytkin. Kuva vanhasta tutusta tyylistä.

Kolmannen viikon haaste oli aika väljä. Aiheena oli eläimet. Katselin joitakin muiden tekemiä kortteja ja totesin suurimman osan tehneen korttinsa leimakuvasta. Onneksi minä en omista eläinleimasimia. Nyt oli pakko tehdä jotakin muuta.

Löysin aikoja sitten printtaamani kiiltokuvia muistuttavat kuvat ja leikkelin niistä vähän sopivia kuvia. Yhdestä tuli aivan selvä pääsiäiskortti pikkuisine tipuineen. Toinen on myös pääsiäishenkinen - vaikka voihan sen tulkita myös aapiskukoksi. Kolmannesta - perhoskortista - pidin itse eniten. Mikä on teidän muiden suosikkinne?

Nyt oli reseptinä 3-2-1 eli 3 kukkaa, 2 kuviopaperia ja 1 leimakuva. Tässä on minun tuotokseni. Hiukan liian kirjava minun mielestäni, mutta värit ovat hyvät yhdessä.

Osallistun uuteen korttihaastejuttuun. Tällä viikolla on aiheena lempiväri ja sen vastaväri. Minun lempivärini on tunnetusti kirkkaan punainen. Vastaväri sille on vihreä.

Mitähän ensi viikon haasteena on?

Olin "yksityisellä" hopeatyökurssilla. Työskentely alkoi siitä, kun rullasimme 1 mm hopealankaa 3 mm paksun puikon ympärille. Sitten sahasimme rullan auki eli aikaan saatiin renkaat. Sitten aloitettiin avaamaan ja sulkemaan renkaita niin, että siitä muodostui kuvassa näkyvä ketju. Minä en tahtonut oikein nähdä, missä renkaassa on se sahausrako ja sain avukseni kuvassa näkyvän suurennuslasilampun. Todella näppärä kapistus! Kurssiin kuului myös teetarjoilu ja herkullinen kasvispiirakka... Nyt minulla on ranteessani hieno itse tehty hopeaketju. Oi, miten olen siitä ylpeä!

Innostuin myös ompelemaan. Ostin Rauman pitsiviikon aikana olleesta tikkutyönäyttelyssä sievän pienen kolikkokukkaron (kuvassa punainen). Tänään innostuin kokeilemaan saman tapaista itsekin. Siniset ovat minun tekemiäni. En oikein hallitse monimutkaisempia tilkkutöitä, mutta kapeita suikaleita on nopeaa ja helppoa ommella rinnakkain.

Tämän tein  ja annoin pois jo viikko sitten, mutta nyt muistin laittaa kuvan. Pohjalla on tapettia...

... ja siinä leimakuvavaihdossa tullut kuva, pätkä sinistä ketjua ja muutama kangasruusu. Sisäpuolella oli sitten onnittelut.

"Toimintaa suoritetaan" lukee pysäköintihallien korttipömpeleissä, kun halliin sisään ajaessa odottelee korttia. Samoin me suoritimme toimintaa. Ensin printattiin kesäkuisiin blogikirjoituksiini tulleet viestit. Sitten ne leikattiin suikaleiksi. Suikaleet taitettiin huolellisesti ja kuvassa on sitten jo onnettaren käsi juuri nostamassa ensimmäistä nimisuikaletta sinivalkoisesta arvontakorista. Virallinen valvoja (siis kunnallisessa virassa, ei toimessa, oleva henkilö) valvoo kameran kanssa arvonnan tasapuolisuutta.

Ensimmäisenä nousi Sannan nimi. Hänet tiedän askartelijaksi ja hän saa kuvan askartelusatsin.

Toisena nousi Kangaskasan nimi. Hänelle tiesin heti lähettäväni sukkalankaa. Olen hänen blogistaan löytänyt todella kivoja sukkaohjeita.

Kolmas nimi oli Katariina ja hänen blogistaan tarkistin, että hän on enemmän neule- kuin askarteluihmisiä. Niinpä hänkin saa sukkalankaa.

Kiitos kaikille viesteistä ja käykää edelleenkin sivullani. Kommentit olivat mukavia lukea . Ehkä pitäisi itsekin ruveta rohkeammin kommentoimaan ja terveisiä kirjoittelemaan.

Sannan osoite minulla olikin tiedossa, mutta ilmoitelkaa Kangaskasa ja Katariina osoitteenne, niin lähetän postia. (hups3 @ luukku . com ja huomaa välit pois...)

Muutama onnittelukortti täytyy aina olla varastossa...

Työpaikalla oli toukokuun lopussa viidellä työkaverilla pätkätyö päätöksessä eli kuntatyönantajan yleiseen tyyliin heidät oli palkattu vain lukuvuoden loppuun määräaikaisina. Me vakinaisemmat muistimme heitä pikku kiitoksin ja minun tehtäväkseni tuli tehdä kortit. Tässä kuvat niistä:

Leimakuvat ovat unikkoa lukuunottamatta vaihdoissa saatuja. Vaihdot kartuttavat mukavasti leimakuvakokoelmaa. Se jäisi muuten melko suppeaksi leimojen hintojen takia.

Ja muistuttaisin taas kommenteista ja juhannusarvonnasta...

Blogissani on ollut ihan mukavasti kävijöitä laskurin mukaan, mutta kommentteja ei juuri kukaan jätä. Olisi mukava tietää, keitä kävijät ovat. Ovatko he perheenjäseniä, joille välillä aina vinkkaan, että päivitystäkin olisi, käypä katsomassa. Vai ovatko kävijät ihan muita - ilman pientä painostusta - sivulleni piipahtavia. Kiinnostaako neuleet vai askartelu? Vai muutamat kirjakommentit?

Saadakseni vähän vauhtia blogielämääni päätin järjestää juhannusarvonnan. Kaikki juhannussunnuntaina puoleenpäivään mennessä jätetyt kommentit tai tervehdykset osallistuvat arvontaan. Arvontavoitot ovat neule-, askartelu- ja kirja-aiheisia.

Voittajien nimet tai nimimerkit (blogilinkit) julkaisen tässä ja otan luonnollisesti yhteyttä blogilinkin kautta. Jos sinulla ei ole blogia, seuraa sivua ja ota yhteyttä tai jätä jo arvontaan vaikkapa sähköpostiosoitteesi tai jokin tunnistevinkki...

Iloista kesää!

Muovikassillinen paakkuuntuneita huovutusvilloja ei enää oikein houkutellut sieviin pieniin puuhiin ja niinpä levittelin selkeämmät levyt pohjaksi ja paakkuuntuneempia repelin ohuemmiksi ja levittelin kirjavaksi kerrokseksi. Värjäämättömän jätin pohjimmaiseksi ja värilliset yritin saada pintakerrokseksi. Käärin koko komeuden lakanaan, sidoin tiukasti ja laitoin pyykkikoneeseen 60 asteeseen.  Muutaman viikon epämääräinen levy kieri  esillä, kunnes eräänä päivänä aloin leikata sitä ja ommella. Kukkaset kiinnitin neulahuovutuksen avulla ylä ja alakulmiin. Saa nähdä tuleeko komeutta koskaan käytettyä...

Eilen töistä kotiin ajellessa juolahti mieleeni poiketa lankakauppaan. Ostin kerän Gedifra Luminoso -lankaa ja kotona aloin kutoa i-cord-idealla putkea. Valmiiseen putkeen tein solmuja ja näin sain yhdistettyä huomaamattomasti aloitus- ja lopetuskohdan yhteenompelun solmun sisään. Yhdestä kerästä riitti kahteen tällaiseen helminauhaan. Toisen pidän itse ja toisen lähetän siskolleni.

Tänään olen tehnyt kynttilöitä pitkästä aikaa. Sulattelin vanhoja pätkiä ja valoin uusia. Valupurkkeina oli niin laseja kuin vanhoja (siis todella vanhoja !) peltisiä leivinjauhe- ja vanilliinisokeritölkkejä. Niitä olen käyttänyt jo useita kertoja. Pari tiskiainepulloakin oli tallessa vuosien takaa. Osaksi minulla riitti värillisiä pätkiäkin, mutta lopuksi ripottelin hiukan väriä joukkoon. En vain oikein pidä ostoväristä, sillä niistä tulee läpikuultanattomia kynttilöitä. Kun teen värillisistä pätkistä, saan läpikuultavampia.

Iloista joulunvalmisteluaikaa kaikille!